tiistai 29. huhtikuuta 2014

heihei Sorocaba!

Viime päivät olen haalinut brasilialaisia esineitä,
istunut katselemassa auringonlaskua tavallista pidempään,
selaillut kuvia mitä täällä ollessa on tullut räpsittyä,
käynyt lempiravintoloissa syömässä
ja joutunut toteamaan, että mun viimeinen päivä täällä on tänään!
Não, en tiedä olenko vielä valmis lähtemään.
 

 
Olen viettänyt Sorocabassa superhienoa aikaa...
tutustunut moniin uusiin huipputyyppeihin,
omaksunut tapoja brasilialaisesta kulttuurista,
oppinut vähän kieltä,
kokenut älyttömiä elämyksiä,
nähnyt paljon erilaisia paikkoja vuoristoista loputtomille rannoille,
kymmenenkaistaisilta teiltä, kaupungin sykkeestä aina pieniin maalaiskyliin
sekä faveloista vauraammille alueille.
 
 
Samalla olen (ihan vähän) kasvanut henkisesti ja tajunnut, kuinka mun pitää olla joka päivä kiitollisempi, ja arvostaa enemmän sitä mitä mulla ja mun ympärillä on.
Iloita pienestä, riemuita ystävistä,
kunnioittaa enemmän äitiä, isää, siskoa ja veljeä,
ylipäätään muita ihmisiä,
arvostaa terveyttä.
Kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin kuin mulla. 
 
 
 Joka tapauksessa, mun eloni Sorocabassa alkaa (tällä erää) olemaan tässä.
Unien jälkeen suunnataan autolla kohti Sao Pauloa ja lentokenttää. niiiiisk.
 
 
Pitemmittä puheitta & ilman kyyneliä;
Maailman suurin kiitos kaikille, jotka mahdollistivat tämän matkan
Lapin matkailuopisto/ Levi-instituutti,
erityisesti kiitokset avusta ja neuvoista Päiville ja Janille,
Sorocabasta Monções -matkatoimisto,
erityiskiitokset Camilalle ja Marcelolle kun huolitte minut,
Tropical Grill, koska ne ruuat (tänne saavun viimeiselle ehtoolliselleni),
Itararésta Claudialle, Eduardolle & pikku-Felipelle,
osoititte kuinka tuntemattomista voi hetkessä tulla tärkeitä,
sekä suurimmat superkiitokset Isälle,
jolle olen ikuisesti kiitollinen tästä jaksosta mun elämässä. Kiitos!
Kiitän myös kaikkia jotka ovat blogia jaksaneet edes vilkaista..
vaikka kirjoittaja itse olisi voinut toimia aktiivisemminkin,
kiitos & kumarrus.
 
Ikävä tulee, mutta onneksi aina voi tulla takaisin!
 
 
-Sara
 


tiistai 22. huhtikuuta 2014

Pääsiäisen pyhät!

 Pitkäperjantai on täällä omistettu mietiskelylle ja pohdiskelulle.
Minusta ei sellaiseen ole, joten oli pakko keksiä jotain tekemistä
kyseistä päivää varten...
Kipaisin sitten ostamassa lähes 400 -sivuisen Voguen, jonka suunnittelin kääntäväni.
Sieltä täältä sain osia jopa oikeasti käännettyä, jippii!
 
 
 
Lauantaina auton nokka suunnattiin kohti Itua, Parque Maedaa.
Parque Maeda on vapaa-ajan keskus, josta ensiksi sisään astuessa avautuu maisema isoille altaille, jotka on tarkoitettu kalastusta varten.
Koko perheelle suunnatusta keskuksesta löytyy lisäksi ravintoloita, uima-altaita, leikkipuistoja, huvipuistolaitteita sekä japanilainen puutarha.
Lisäksi on mahdollisuus ratsastukseen, kiipeilyratoihin, mikroautoiluun ja niin edespäin..
Jokaiselle pitäisi löytyä jotakin!
 
 
Kalastusaltaita ja muutama kalastaja.
 
 
Sekä yksi monista leikkipuistoista.
 
 
Japanilaiseen puutarhaan pääsi näppärästi yläilmoissa...

Ja se oli älyttömän iso, yksi Brasilian suurimmista (noin 12000).

 sekä kaunis..
 
 
 
Takaisinpäin keskukseen seikkailtiin viidakon halki..
Tuli pienesti tarzan -fiilis!
Siellä sai heilua liaanin kanssa ja koittaa korkealla kiipeilyreittejä, joissa kävellään puusta puuhun.
 

 
 
Sunnuntaina lähdimme jälleen Sao Pauloon, tosin tällä kertaa eläintarhaan!!!
Vitsit, että se oli hieno paikka.
Etelä-Amerikan suurin eläintarha (kooltaan 824,529m²),
Zoológico de Sao Paulo.
Tällä hetkellä eläintarhassa on yli 3200 eläintä..
Alueelta löytyy nisäkkäitä, lintuja, matelijoita, sammakkoeläimiä ja selkärangattomia, sekä
lisänä ainoastaan Brasiliassa eläviä eläimiä.
 
Leopardi

Kilppareita ja niiden kaveri..

 Muutama heinäsirkka, hehee.

Sarvikuonoja

Virtahepo

sekä flamingoja
 
ja hellyyttävä muurahaiskarhu!
 
 
Kaiken kaikkiaan superhyvin onnistunut pääsiäinen vaikkei ollutkaan rairuohoa kasvamassa
eikä virpojiakaan käynyt oven takana.
Ruokaa oli jälleen kerran tarjolla enemmän kuin tarpeeksi,
 ja kaikki pääsiäisherkut vielä siihen päälle, oi voi.
Kakkuja, leivoksia, suklaata...
Onneks ne on loppu!
 Kuten alkaa tämäkin reissu olemaan lopuillaan, viimeinen viikko vierähtää käyntiin tästä päivästä.
 
"The world
is a book,
and
those who
do not travel
read only one page"
 
 
-Sara
 

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Vuoristoviikonloppu

 Perjantai-illasta lähdimme ajelemaan kohti Santo Antônio do Pinhalia.
Matka mutkitellen korkeuksiin pitkin spiraalitietä mahtavissa maisemissa oli upeaa.
Meille oli huone varattuna pousada Pinhalensesta, jonne löysimme navigaattorin jekkujen jälkeen ystävällisten paikallisten opastamana.
Pousada oli metsän siimeksessä, ylempänä kuin suurin osa taloista,
ja parvekkeelta avautuva maisema oli älyttömän hieno.
 
Pousada Pinhalense keskustasta päin kuvattuna.
 
Maisemaa aamupalalta...
 
Aamupalan jälkeen lähdimme köröttelemään kohti vuoriston näköalapaikkaa,
jonne sai myöskin mennä mukavasti mutkittelevaa ja paikoin kovin töyssyistä tietä...
Tien vieressä oli tuttua huikeannäköistä metsää, jossa älyttömän kauniit kukat kukkivat.
 
 
Maisemaa näköalapaikalta..
 
.. ja näköalapaikalta toisesta suunnasta. Siellä muuten tuuli, vähän enemmänkin!
 
Lauantaina suuntasimme muutaman kymmenen kilometrin päähän, Campos do Jordaoon.
Siellä meitä seuraavaksi yöksi odotteli vähän hulppeampi, kaksikerroksinen hotellihuone kahdelle ihmiselle... heycmoooon, jonka ikkunamaisemissa ei myöskään ollut mitään moittimista. 
 
Maisemaa yhdestä suunnasta Hotel Nacional Innistä..
 
Hotel Nacional Inn. Oli pakko ottaa kuva heti autosta noustessa.
 
Sunnuntaina aamupäivän suunnitelma oli lähteä testaamaan keskustan päästä päähän ajava maisema-/turistijuna, jonka kyydissä tulikin muutama kuva napattua, hahah.
 
 
Keskustan liikkeitä, vieriviereen rakennettuja kivoja värikkäitä rakennuksia.
 
Sain nopeasti vangittua tämän kaikkein tavallisimman maiseman, minkä Brasiliassa päivittäin näkee, aivan sama missä olet.. Paljon miehiä pyörimässä keskenään.
Kuvasta puuttuvat vain tuolit, kaljat ja tupakat.
 
Siinä vähän alueen asutusta...
 
Ja seuraavaksi... korvanen sekä inva-korvanen esittäytyvät, eli siis puhelinkopit.
Ihan vain nimen vuoksi. Hahahaa.

Viimeinen pysähdyspaikka ennen kotiinpäin lähtöä pienellä putouksella,
jossa nämäkin puut kasvoivat. Voisinpa viedä Suomeen takapihalle kasvamaan.
 
 Kotiinpäin lähtiessä katseltiin, että pienen matkan päässä taitaa
tulla vähän vettä.....

Ja tähän loppuun mun uus lemppari. Mansikoita vartaassa suklaalla kuorrutettuna,
mmmm muito bom!
 
-Sara
ps.Yksi ajattelemattomuuskömmähdys tähän loppuun, ettei ihan tylsäksi käy koko teksti..
Olen tiedostanut, että täällä naiset ovat keskimäärin minua huomattavasti lyhyempiä, mutta silti kummastelin huoltoaseman naisten vessoilla, pitääkö pöntöt oikeasti niin mataliksi tehdä, että tyyliin kyykyssä täytyy pissiä..
Siinä autolle kävellessä sitten ihan yöstä hoksasin, että käytinkin muuten lapsille tarkoitettua wctä.
 Ihmettelinkin siivoojan hieman oudoksuvaa ilmettä.
Ja tietenkin väläytin hänelle takaisin maailman leveimmän hymyn!


tiistai 8. huhtikuuta 2014

Vähiin käy ennenkö loppuu!

Huuuiii kauhea kuinka nopeasti aika meneekään... Enää kolmisen viikkoa jäljellä tätä lämpöä, aurinkoa, töitä ja lomailua. Vähän on jo ikävä Suomea, mutta toisaalta mieli tekisi jäädä.
 
Olen kokonaan unohtanut kirjottaa töistä (koen että kaikki muu on paljon mielenkiintoisempaa) hehehee. Pahoittelen.
Mun peruspäivä on samanlainen kun muillakin perusjampoilla täällä, herään niin, että kerkeän töihin ajoissa (kertaakaan en ole nukkunut pommiin, saavutus!!!). Työpaikka sijaitsee onneksi ihan kävelymatkan päässä kotoa. 8:00 alkaa työt, mitä ikinä päivä sitten sisällään pitääkään.. koska en osaa sujuvasti portugalin kieltä, työt mitä teen ovat aika helppoja (yleensä katselu/kuunteluoppilaana toimiminen, juoksevien asioiden hoitaminen matkatoimistojen välillä ja toimiston sisällä). Iltapäivän aikana käydään työkavereiden kanssa ravintolassa syömässä ja juomassa,  ja yleensä kello 16 ja 17 välillä työpäivä päättyy.
 
Täytetty pasteija, niiiiiiin tavallinen brasilialainen välipala kun voi vaan olla!
Brasiliassa syödään monta kertaa päivässä, ja itselle ehkä vierainta näissä ruokailuhommissa on ollut päivällisen syöminen yleensä kello 21 aikaan tai myöhemmin.
Ruoka syödään perheen kanssa, ja sunnuntaisin on hyvin tavallista käydä suuremmalla porukalla ulkona syömässä.
 
 Pakollinen... Miksi näin?
 
 
Viikonlopun reissuja osa 1278302.
 Viime viikonloppuna kävimme Sengesissä, alueella, jolla on aikoinaan käyty sotia ja jossa nelisen vuotta sitten oli tulva, joka aiheutti muutaman ihmisen kuoleman ja paljon aineellista vahinkoa.
 
Alueen tyypillisiä eläimiä (ja nämä siis täytettyjä).
Muurahaiskarhut..

ja joku niiden kaveri.

 
 Maisemia
Nämä alueet olivat tulvan aikaan veden peitossa..


 
 
Vasemmalla sodista ja kaatuneista sotilaista muistuttava muistomerkki. Oikealla pienoiskoossa Jeesus-patsas. Ja niitä löytyy joka paikasta!
 
 
Osuimme roadtripillä sattumalta jollekin tallille katselemaan hepparodeo -harjoituksia.

Paikallisen peltisepän taideteoksia.

 
 Ja aaaah lisää vaatteita, koruja, kynsilakkoja.. nämä eivät kohta enää mahdu mihinkään!
Taas päädyimme Sao Pauloon shoppailemaan.. Tällä kertaa lähdimme tosin kuudelta aamulla, sillä lähdimme kiertelemään aikaisin aamusta avattavaa aamuyömarkkina-aluetta, jonka kojut avataan hirmuaikaisin ja suljetaan yleensä jo kahden aikaan päivällä.
Ja aluetta, jossa markkinat ja vaate- sekä kenkäkaupat sijaitsevat, kutsutaan Brasiksi.
Jos ikinä tulette Brasiliaan, käykää!
 
 

Loppuun fiilistelykuva, tätä tulee varmasti ikävä..
Maisema parvekkeelta auringon laskiessa. Täällä on pienen sielun hyvä olla.
 
 
 
 
-Sara