Shoppailureissu Sao Pauloon

Tajusin etten ole ollenkaan esitellyt näitä kotihuudeja, niin nappailin muutamia kuvia, että saisitte jonkinlaista käsitystä minkälaisella seudulla majailen.

Ensimmäiset kuvat ovat parvekkeelta, ja neljäs kuva läheiseltä kadulta.

 

 

 

 

 

 

WHIPIIII vihdoin.. viime viikonloppuna lähdimme Sao Pauloon shoppailemaan!

Materialismionnellisuus oli viime lauantaina niiiiiin päivän sana.

 

 

 Matka Sorocabasta Sao Pauloon ottaa puolitoista tuntia ja toiset puolitoista tuntia meni Sao Paulon päässä odotteluun ja jonotteluun (ei siis sovi malttamattomille)!

Ruuhkissa autojen seassa pälyilevät myös myyjät, jotka kaupittelevat vettä, leluja,

pehmo-minioneita (oli sydäntäsärkevää katsoa niitä myyvien kulkevan auton ohitse), ruokaa, käsitöitä, kaikkea mahdollista.

Lisäksi on hauskoja veijareita, jotka pysähtyvät tekemään temppuja tai esimerkiksi jonglööraavat autossaistujien iloksi ja heille annetaan palkaksi vähän rahaa.

 

 

Voi elämä sitä ihmisten määrää.. Käänsitpä pään

vasemmalle, näit ihmisiä

oikealle, näit ihmisiä

eteenpäin, näit ihmisiä

taaksepäin, näit ihmisiä.

Vähän kuin Hämeenlinnassa kaikki asukkaat olisivat samaan aikaan kävelykadulla. Hahah.

 

Liikkeitä on kaikenkokoisia ja -näköisiä, monikerroksisia vaatekauppoja, katutasossa olevia ravintoloita, kadulle pystytettyjä hökkeleitä, vesipullokaupustelijoita jotka kävelevät pitkin katuja..

Laidasta laitaan on myös myyjiä, osa huutelee kadulla poikkeamaan liikkeessä, ja osa saattaa ottaa vaikka tirsoja sillä välin kun odottelee asiakkaita.

 

Verrattuna Suomeen, kauppakaduilla kaikki on halpaa; vaatteet, kengät, laukut.. jos siis haluaa lähteä shoppailumatkalle, niin lämpimästi suosittelen, mutta ihmismassojen ahdistaessa kannatan jättämään väliin.

Jalat rakoilla ja kädet täynnä ostoskasseja olin loppupäivästä täysin varma, että pyörryn ennenkö pääsemme takaisin autolle.

 

Taloja, taloja, taloja..

 

 

Tässä jotain, mitä kivaa sieltä löytyi.

Tuo laukku oli pommin varmasti jostain kuullut, että Sara Koponen on tulossa kaupunkiin...

 

 

 

Täällä myös kynsilakat ja meikkisiveltimet ovat ihan älyttömän halpoja!

Mullakaan ei kynsilakkoja satu hirveästi olemaan (eipä), mutta tämän reissun jälkeen ainakin on.

 

 

 

Ja asiaan ei liittyen, ravintolassa kun pyydät salaattia, niin muuten myös saat sitä salaattia!!!!

 

 

https://www.youtube.com/watch?v=lkazf4nMYwU

rauhaa & rakkautta ihmiset!

 

-Sara

 

 

 

 

Viinitarhamatkailua & kuntosalihäröilyä

 

Viime viikon sunnuntaiajelulla suuntasimme maistelemaan viinejä!

Tosi kiva idea sinänsä, kun mun tähän mennessä hankkimani viinielämykset koostuu lähinnä konfirmaation ehtoollisviinistä...

Päämääränämme oli São Roque, kaupunki, josta löytyy paljon viinitarhoja. São Roque sijaitsee noin 50 kilometrin päässä Sorocabasta. 

 

Viinitarha Vinícola Góesin kaunis pihamaa suihkulähteineen.

 

Pihamaan lampi oli täynnä erivärisiä, pelottavia kaloja, joita ei uskaltanut mennä lähelle.. heheh.

 

Toiselta viinitarhalta, jonka nimeä en valitettavasti tiedä...

 kuitenkin, viinitarhan poikki ja alamäkeä mutkittelevan polun alhaalla odotti tällainen maisema.

 

Hahaa, (vieraita varten) löytyi muutamia pulloja liköörejä, viinejä ja coolereita!

Ja olin muuten positiivisesti yllättynyt. Viinithän on hyviä, tai ainakin hyvät viinit.

 

 

Sitten.. viime viikolla saimme vihdoin hankittua minullekin jäsenyyden kuntosalille!

Valitettavasti mulla ei ole kuntosalista kuvia, mutta ymmärrätte varmaan etten viitsi kameran kanssa lähteä sinne ympäriinsä paparazzina palloilemaan. 

Lyödään kuitenkin pari faktaa tiskiin;

Tapana on salille tultaessa (ja miksei salilta poistuttaessakin) läpsyttää kättä jonkun työntekijän kanssa.

Ja tähän väliin, ne työntekijät sekä mikseivät myös miespuoliset asiakkaat.. voi moro! On tosi mukava kätellä työntekijöitä, kun ennen kädenpuristustakin kädet hikoilee.

Pitää olla myös erittäin tarkkana, jos "sattuu vilkaisemaan" mitä vieressä oleva mahdollisesti tekee, itsellä muutamaan kertaan painot tainneet tipahtaa ja leuka loksahtanut auki, hahaa.

Takaisin asiaan.. myös monia asiakkaita tulee ainakin moikattua, englantia taitavien (eli aika harvojen) kanssa vaihdetaan lisäksi kuulumisia ja höpötellään niitä näitä.

Salilla on rento ja leppoisa tunnelma, mutta aina kuitenkin huikea tekemisen meininki, ihan sama onko salilla muutama asiakas vai talo täynnä.

 

Tässä Runnerin sivuilta napattuja muutamia kuvia, joista ei mitenkään saa sitä kuvaa salista minkä haluaisin selostaa, en vain osaa kirjoittaa sitä... pitäisi päästä selittämään käyttäen käsiä apuna!

 

Sisäänkäyntiä..

Nuo katokset (tässä kuvassa näette oikeassa yläkulmassa) on ihan huikeita, niiden alla on kiva venytellä, varsinkin jos aurinko paistaa ja tuulee mukavasti.

Ainut kuva nettisivuilta, missä näkyy kuntosalin sisätiloja.. olettepa ainakin tietoisia, että sieltä löytyy juoksumattoja ja crossareita. jippii.

 

-Sara

ps. Ensimmäinen hurraa -huuto mulle!

Osaan jo reitin kaupalle ilman kiertoreittejä sekä hoidan kauppareissun kuin vanha tekijä!

Edes kassalla ei tule ongelmia, paitsi kassaneidin/-herran kertoessa jotain hauskaa... viimeistään kun muut alkavat nauraa niin itse hihittelee mukana, vaikkei olekaan mitään hajua mistä on kyse.

Kivan plussan tuovat myös kaikki moikkailevat vastaantulijat. Ihana tapa ihmisillä, tulee aina hyvä mieli.

 



Carnaval na Guaratuba!

Viime perjantaina lähdimme juhlistamaan sambakarnevaaleja pidennetyn viikonlopun ajaksi rannikolle Guaratubaan, noin 500 kilometrin päähän Sorocabasta. Siellä meitä odotteli vuokrattu rantatalo (jossa vilisi jos jonkinmoisia ötököitä, jaikkks).

 

Heti lauantaiaamusta suuntasimme rannalle, ja ensimmäisestä auringonottopäivästä tuli minulle samalla myös viikonloppureissun viimeinen. Nyt ymmärrän helposti auringossa palavia ihmisiä, not nice at all. Hahaha.

Sainpahan sentään edes muutaman kuvan lohdutukseksi.

 

 



Alemmassa kuvassa merta yritin saada kuvaan. Kheh.

 

 

Seuraavat pari päivää pyörähtivätkin karnevaalien parissa. Guaratubassa järjestetyt katukarnevaalit olivat huikein tapahtuma, johon olen tähän mennessä elämässäni osallistunut. Se miten kaikki olivat juhlahumussa mukana... ravintolat ja kerrostalojen parvekkeet & katot olivat ääriään myöten täynnä juhlivia ihmisiä, jotka seurasivat kaduilla ja rannassa sambaavia (tai jotain tanssityyliä edustavia, jotka eivät välttämättä osaa tanssia sambaa) ja laulavia, joiden vuoksi pitkät pätkät keskustan katuja oli suljettuna.

 

 

Mukana olivat kaikki vauvasta vaariin, perheet sekä kaveriporukat ja pitkälle yöhön asti. Rummut rytmittivät menoa taukoamatta ja raketit paukkuivat. Ihan tajuttoman huippuaaaa!

Ehdit juoda ravintolan terassilla yhden juoman ja sen jälkeen juokset mukaansa pyytävien juhlijoiden kanssa tungoksen halki katsomaan karnevaalirekkaa (jossa oli laulajia, tanssijoita ja bändi soittamassa), joka kulkee pääkadun päästä päähän. Tosin ihmismäärästä johtuen rekan kulku kesti monta tuntia.

 

Jos kiinnostaa, niin hakusanoilla "Carnaval Guaratuba 2014" löytyy YouTubesta ihan kivoja videoita.

 

 

 

Lisäksi pääsimme viettämään mukavaa karnevaalijuhlimisen jälkeistä päivää Etelä-Amerikan suurimmassa huvipuistossa, Beto Carrero Worldissa. Löytyi Madagascar teemapuistoa, Fast & Furious autoshow'ta, jossa rekat heittivät perää ja autot menivät sivuttain sekä eläintarhapuoli, missä näin seeproja, kirahveja ja kaikkia jänniä otuksia!

Kuva laitteesta on huvipuiston nettisivuilta. Tuossa ei paljoa ehtinyt mahdollista huonoa oloa miettimään.

 

 

Pikkuhiljaa..

 

 

 

Saija, Pirkka grillijuusto on kohdannut voittajansa. Tämä grillijuusto on parasta ikinä!

Sain uuden ystävän. Jos emme muuten, niin ainakin henkisesti olemme samaa ikäluokkaa (6v).

 

Perinteinen huomioita brasilialaisista:

- ajotaito oikeasti tuntematon käsite (koen sittenkin olevani mukiinmenevä kuski)

- myös kiire on asia, jota ei ole (tästä oppiaoppiaoppia!)

 

 

-Sara