Vuoristoviikonloppu

 Perjantai-illasta lähdimme ajelemaan kohti Santo Antônio do Pinhalia.

Matka mutkitellen korkeuksiin pitkin spiraalitietä mahtavissa maisemissa oli upeaa.

Meille oli huone varattuna pousada Pinhalensesta, jonne löysimme navigaattorin jekkujen jälkeen ystävällisten paikallisten opastamana.

Pousada oli metsän siimeksessä, ylempänä kuin suurin osa taloista,

ja parvekkeelta avautuva maisema oli älyttömän hieno.

 

Pousada Pinhalense keskustasta päin kuvattuna.

 

Maisemaa aamupalalta...

 

Aamupalan jälkeen lähdimme köröttelemään kohti vuoriston näköalapaikkaa,

jonne sai myöskin mennä mukavasti mutkittelevaa ja paikoin kovin töyssyistä tietä...

Tien vieressä oli tuttua huikeannäköistä metsää, jossa älyttömän kauniit kukat kukkivat.

 

 

Maisemaa näköalapaikalta..

 

.. ja näköalapaikalta toisesta suunnasta. Siellä muuten tuuli, vähän enemmänkin!

 

Lauantaina suuntasimme muutaman kymmenen kilometrin päähän, Campos do Jordaoon.

Siellä meitä seuraavaksi yöksi odotteli vähän hulppeampi, kaksikerroksinen hotellihuone kahdelle ihmiselle... heycmoooon, jonka ikkunamaisemissa ei myöskään ollut mitään moittimista. 

 

Maisemaa yhdestä suunnasta Hotel Nacional Innistä..

 

Hotel Nacional Inn. Oli pakko ottaa kuva heti autosta noustessa.

 

Sunnuntaina aamupäivän suunnitelma oli lähteä testaamaan keskustan päästä päähän ajava maisema-/turistijuna, jonka kyydissä tulikin muutama kuva napattua, hahah.

 

 

Keskustan liikkeitä, vieriviereen rakennettuja kivoja värikkäitä rakennuksia.

 

Sain nopeasti vangittua tämän kaikkein tavallisimman maiseman, minkä Brasiliassa päivittäin näkee, aivan sama missä olet.. Paljon miehiä pyörimässä keskenään.

Kuvasta puuttuvat vain tuolit, kaljat ja tupakat.

 

Siinä vähän alueen asutusta...

 

Ja seuraavaksi... korvanen sekä inva-korvanen esittäytyvät, eli siis puhelinkopit.

Ihan vain nimen vuoksi. Hahahaa.

Viimeinen pysähdyspaikka ennen kotiinpäin lähtöä pienellä putouksella,

jossa nämäkin puut kasvoivat. Voisinpa viedä Suomeen takapihalle kasvamaan.

 

 Kotiinpäin lähtiessä katseltiin, että pienen matkan päässä taitaa

tulla vähän vettä.....

Ja tähän loppuun mun uus lemppari. Mansikoita vartaassa suklaalla kuorrutettuna,

mmmm muito bom!

 

-Sara

ps.Yksi ajattelemattomuuskömmähdys tähän loppuun, ettei ihan tylsäksi käy koko teksti..

Olen tiedostanut, että täällä naiset ovat keskimäärin minua huomattavasti lyhyempiä, mutta silti kummastelin huoltoaseman naisten vessoilla, pitääkö pöntöt oikeasti niin mataliksi tehdä, että tyyliin kyykyssä täytyy pissiä..

Siinä autolle kävellessä sitten ihan yöstä hoksasin, että käytinkin muuten lapsille tarkoitettua wctä.

 Ihmettelinkin siivoojan hieman oudoksuvaa ilmettä.

Ja tietenkin väläytin hänelle takaisin maailman leveimmän hymyn!